No tuota, musta miesten paljaat nännit eivät ole erityisen houkutteleva ajatus kesäkadulla...
Mutta viime aikojen elämässä olen törmännyt moniin aihetta koskettaviin tilanteisiin:
Ensimmäisenä tulee mieleen se pääministerin takapuolen kuvaaminen. Hän on kaunis ja näyttävä nainen. Ja hän on naisen muotoinen. Mutta vaikka en ole yleensä tällaisista turhan tarkka, mulle tuli paha mieli. Minusta tuo oli todellista pätevien naisten halveksuntaa. Erityisen paha mieli tuli siitä, miten arvoköyhän maamme "vapaamieliset", ihmiset (miehet) tuomitsivat ajatuksen, että toisenlaisenkin kuvan olisi voinut laittaa.
Mutta sitten sellaisia hauskoja tai vähemmän hauskoja arkielämän kokemuksia, jotka muistuttavat siitä, että vaikka olisimme kuinka sivistyneitä ja vakavien asioiden parissa, biologia ei häviä mihinkään.
1) Minä: olisi kiva, jos tytär kasvaisi kuitenkin minua pitemmäksi.
(Mies)Lasten lääkäri: Tiedätkö, että lyhyet naiset voivat olla tosi suosittuja.

2) Miespuolinen työtuttu (huom. työpaikkani tietäville: ei meidän talosta, ei ip-lehtikamaa) kännissä: Tiedätkö sinä, että kun kuljet ohi, ei mies pysty muuhun kuin katsomaan sun rintoja, kun ne on niin kivasti tarjolla ja sulla on aina niiiiiiiiin antavat kaula-aukot. (Ihan tavalliset ne on ja kyseisenä päivänä oli poolo ja bleiseri)
3) Eräs lähellepäässyt: On se kivaa kun naisesta saa kiinni.
4) eräs lähellepäässyt: joo kivan mallisia nää sun shamppilasit. Ne on sellaisia pisaramaisia. VÄhän kuin me!
