Lasten erillään asuminen osa-aikaisesti?

[hyshys]

Mietin tuossa ystävääni lapsuudesta. Hän asui äitinsä luona ja sisko isänsä luona. Sisaruksilla on todella lämpimät välit ja he ovat läheisiä edelleen. En ole huomannut, että heille erikseen asuminen olisi ollut ongelma.

[Noita]

Minusta tuo kuulostaa hyvältä ajatukselta juurikin esimerkiksi syyslukukauden tms selkeän ajanjakson ajaksi. Lapsillehan se on selkeä 2 viikkoa isällä - 2 viikkoa äidillä -rytmitys, kumpaisellekin vain oma rytminsä vaihtojen suhteen.
Rauhoittaa paitsi aikuisten, myös lasten omaakin elämää. Ja onhan se aina justeerattavissa, jos alkaa tuntua toimimattomalta tai erojaksot liian pitkiltä.

Hyvin pian tuollaisesta asiasta saattaa tulla lapselle väärä kuva ja hän saattaa oppia siihen, että kun käyttäytyy tarpeeksi huonosti pääsee kuin koira veräjästä.

Itse en näkisi tuollaista ratkaisua palkintona tai veräjästä pääsynä lapselle. Eihän kyse ole esim. kotitöiden tai muiden velvollisuuksien vähenemisestä. Voi tehdä ihan hyvääkin lapselle huomata, että itse asiassa siitä sisaruksesta on paljon seuraa ja iloakin, jolloin härnäämisen tarve ehkä olisi myöhemmin pienempi.

[Hiltunen]

Mä odotan todella että lasten välit paranee kun poika 14v muuttaa isälleen nyt. Kielenkäyttö on niin kamalaa ja suhtautuminen ja kiusanteko jne. että ei jaksa kuunnella kukaan. Kaikkihan nahistaa sisarusten kanssa, muistan itsekin oikein hyvin ne kähinät. Sitä on vaan he****tillistä kattoa ja kuunnella. Joten tsemppiä aikataulutukseen, meillä on sama edessä viikonloppujen osalta. Ja hienoa että pystytte toisen vanhemman kans asiat sopimaan ja hoitamaan!

[Tii]

Osa-aikaisest/tilapäisesti kyllä, pidemmän päälle en laittaisi erilleen. Sisarussuhde on jotain ihan omalaatuista. Koko elämän kestävä suhde, monesti se elämän pisin suhde. Sitä rakennetaan siellä saman katon alla aivan toisenlaiseksi kuin eri katon alla asuen. Läheisyys syntyy yhteisestä arjen jakamisesta.

Kaikkihan nahistaa sisarusten kanssa, muistan itsekin oikein hyvin ne kähinät. Sitä on vaan he****tillistä kattoa ja kuunnella.

Mä olen NIIN tyytyväinen, että tuli taisteltua kunnolla sisarusten kanssa joskus muinoin. Siinä tuli opittua paljon toisen ihmisen "vastaanottokyvystä" ja kommunikoinnin saloista. Eipä tarvii enää taistella... ei sisarusten kanssa eikä sen koommin muidenkaan. Kun vielä oppis olemaan itsensä kanssa taistelematta.

[Sitrus]

Sisarussuhde on jotain ihan omalaatuista. Koko elämän kestävä suhde, monesti se elämän pisin suhde. Sitä rakennetaan siellä saman katon alla aivan toisenlaiseksi kuin eri katon alla asuen. Läheisyys syntyy yhteisestä arjen jakamisesta.

Mulla on vanhempi sisarus joka on asunut eri katon alla ja kolme saman katon alla kasvanutta pikkusisarusta ja eipähän kenenkään tule pidettyä sen enempää yhteyttä. Aikuisenakin kun olisi aika oleellista asua lähekkäin.. Toisekseen nuorimmat ovat niin paljon nuorempia ettei niihin ole millään ehtinyt luoda kasvuiän mittaista sidettä. Vaan keskimmäinen noista kolmesta on kuitenkin minulle se läheisin. Vaan enpä minä paljoa sen kaksi ja puoli vuotta minua nuoremman kanssa tapellutkaan vaan oltiin hyviä kavereita - kunnes tämä tuli murrosikään ja "hylkäsi" minut.

Omanlaisen suhteen olen kyllä luonut ystävään jonka olen tuntenut kuusivuotiaasta, pidämme yhä yhteyttä vaikka tiemme erkanivat jo murrosiässä. En mitenkään korottaisi sisarussuhdetta joksikin erityiseksi.

Mä olen NIIN tyytyväinen, että tuli taisteltua kunnolla sisarusten kanssa joskus muinoin. Siinä tuli opittua paljon toisen ihmisen "vastaanottokyvystä" ja kommunikoinnin saloista. Eipä tarvii enää taistella... ei sisarusten kanssa eikä sen koommin muidenkaan.

Taidat olla sisarusparven keskimmäisiä? Valitettavasti esikoiset ja kuopukset eivät opi samoja sosiaalisia taitoja, vaan aivan omanlaisiaan.  Kyllä minä olen taistellut edelleenkin. 

[a-m]

Mä taas asuin keskimmäisen siskon kanssa saman katon alla, se on 6 vuotta nuorempi ja vasta aikuisiällä ollaan ystävystytty.Vihasin sitä sydämeni kyllyydestä ja kiusasin ja olin aina sille vihainen. Nuorin sisko on eri juttu, ikäeroa 18 vuotta.

Ois varmaan ollut helpompaa jos toinen olis asunut isällä ja toinen äidillä tai en tiedä, ikäero ilmeisesti oli tosi huono, olla 6 vuotias kun seuraava syntyy.