Sanokaas miten saisin itseni taas oikealle raiteelle olemaan joutilaampi vanhempi; Olen kahden pienen (molemmat alle 3v) lapsen yksinhuoltaja, hoitovapaalla. Rahaa ei liikaa ole, mutta se ei koskaan ole merkinnyt mitään muuta kuin elämisen mahdollistamista.
Tuntuu, että oma pinna venyy liian usein äärimmilleen kun tenavien perässä yrittää pysyä ja tehdä ne kotityöt ja ruoat samalla. Ja tiedän, että jos ottaisin rennommin ja menisin mukaan lasten leikkeihin, olisin rennompi. Ja lapset eivät olisi niin tylsistyneitä. Kahdesti viikossa kerhoilemme, siinä meidän harrastukset. Ulkoilemme päivittäin, paitsi emme näillä pakkasilla.
Mutta miksi on niin veto pois itsestä, että tekee van pakollisen, eli ruoat ja siivoukset, rytmit pidän kohdillaan mutta aikaa sille tärkeimmälle, eli lasten kanssa olemiselle en tunnu jaksavan millään nykyään antavan.
Tunnen epäonnistuneeni siinä tehtävässä joka oli minulle aiemmin tärkein; äitiydessä.
Kyllähän sen nyt kuka tahansa ymmärtää, että kahden pienen kanssa jotka molemmat vaativat äidiltä paljon huomiota ja aikaa, ja kehitysasteet menee eri kohdilla on välillä raskasta yksinään tehdä ne kaikki asiat aamutoimista iltatoimiin. Mutta ei kai näin väsynyt saisi kukaan olla?
Mitä te teette kun tuntuu, että nyt se kiukku tulee? Lisäyksenä, en pahoinpitele lapsiani. En ainakaan fyysisesti.
Oli pakko vastata kun elämäntilanteesi on niin lähellä omaani. Olen myös kahden pienen yksinhuoltaja (nyt lapset 3,5 ja 2v, olivat 2v ja 8 kk kun jäin yh:ksi) ja olen myös vielä hoitovapaalla.
Mulla oli myös ennen ihan hirveä stressi kaikesta siivouksesta, ruuanlaitosta jne ja tuntui ettei lasten kanssa touhuamiselle jää aikaa. Mutta nyt olen viimeisten kuukausien aikana oikein paneutunut asiaan, ehkä siksi että elokuussa menen töihin (ja vaikka sitten teenkin 4 päiväistä työviikkoa), tulee arki kuitenkin olemaan aika kiireistä.
Meillä tiskikone pesee astiat ja pesukone pyykit, en koe että niissä ois hirveesti vaivaa, pyykit vaan ripustaa (lasten avustuksella) narulle ja viikkaa kuivat pois. Lapset myös innokkaasti tyhjentävät tiskikonetta. Imuroin kerran viikossa ja pyyhin pölyt kerran 2 viikossa, muun ajan olen välittämättä pölyistä ja murusista keittön pöydän alla
Ruokaa teen aina isomman satsin ainakin niin että siitä riittää 2 ruokailuksi, makaroonilaatikosta esim riittää 3 ateriaksi helposti. Jos tuntuu ettei nyt ehdi tehdä ruokaa niin meillä syödään ihan hyvällä omallatunnolla hernekeittoa purkista tai pinaattilettuja suoraan paketista
Tyttö käy 2-3 aamuna viikossa kerhossa, jolloin myös "kerhoilen" pojan kanssa puistossa/seurakunnan perhekerhossa jne. Muuten ulkoillaan 2 kertaa joka päivä, kai kerran jätettiin pakkasten takia väliin. Paljon luetaan kirjoja, pelataan pelejä, jutellaan, rakennetaan legoja tai vaan makoillaan yhdessä sohvalla
Ikinä en olisi uskonut että musta tulee vielä näin rento, ennen olin kauhea suorittaja ja stressaaja. Mutta olen huomannut että kun meillä on joka päivä samat rutiinit ja vaan hegaillaan paljon lasten kanssa niin ei tule sen kummemmin mitään itkupotkuraivareitakaan
Kun lapset nukkuvat päikkärit ja illalla lasten mentyä nukkumaan on mun "oma aika", silloin pääsääntöisesti olen koneella, luen tai katson telkkaria, en tee kotitöitä, niin jaksaa taas sen seuraavan päivän.
En tiedä oliko tästä mitään apua mutta itsessäni olen huomannut ihan selkeän muutoksen etten enää raivoa pää punaisena lapsille vaan otan huomattavan paljon rennommin
Dilber MC Theme by HarzeM